logo

Arkisto

<< <  Sivu 2 / 3  > >>

10.9.2011

Viherala tutustumassa kevään 2012 tarjontaan.

Saarioisten Taimistolla vietettiin asiakaspäivää elokuun lopulla. SaHa-taimipäiväksi nimetyssä tapahtumassa Saarioisten Taimistot Oy ja Harviala Oy esittelivät tuotantoaan sekä ensi kevään uutuuksia asiakaskunnalleen.

Harvialan asiakaskunta koostuu pääasiassa suurkulutus sekrotin toimijoista kun taas Saarioisten Taimistot on keskittynyt myymäläsektoriin. Taimistolle rakennetussa näyttelyssä esiteltiin ensi kevään uutuuksia ja muita mielenkiintoisia kasveja mm. ensi kevään uudet FinE-merkin käyttöoikeuden saaneet kasvit. Perennojen esittelystä paikan päällä vastasi yhteistyötaimisto Terolan Taimitarha. Päivän ohjelmaan kuului luento, jossa esiteltiin taimen tuottamista sekä Pälkäneellä että Janakkalassa.

Taimistolla kävijät tekivät tutustumiskierroksia tuotteisiin eri tuotantoalueilla. Tutuksi tulivat niin pistokasmonistus kuin astia- ja pensastuotantokin. Leppoisaa SaHa-taimipäivää vietetään seuraavan kerran Harvialan taimitarhalla Janakkalassa kahden vuoden kuluttua.

Tukkuasiakasivuilla lisää kuvia päivän tapahtumista.

.


10.9.2011

Syyskuun nimikkokasvit ovat mustaherukka ja päivänhatut. Viime mainittuun kasvisukuun kuuluvat suomalaisten rakastama ”mummonperenna” kultapallo ja kuukausia kukkiva sädepäivänhattu. Kutakin kasvukauden kuukautta kohden nimetyt nimikkokasvit valitsee Taimistoviljelijät ry. Yhdistys tekee tunnetuksi maamme oloihin sopivia monivuotisia hyöty- ja koristekasveja.

Mustaherukka on myös koristepensas
Perinteiseen tapaan viljeltäessä mustaherukan taimet istutetaan viivasuoriin riveihin ja oksat tuetaan puu- tai muovikehikolla. Mustaherukasta saa kuitenkin satoa yhtä hyvin sijoittamalla taimet koristepensaiden tavoin pieniin ryhmiin tai vaikkapa aidanteeksi tontin ympärille. Mustaherukasta kasvaa 100–150 senttiä korkea, mikä riittää useimpiin pensasaitoihin. Alimmat oksat lamoavat herkästi maahan, mutta jos jokaista marjaa ei tarvitse poimia, oksien alle ei välttämättä tarvitse rakentaa tukea. Hyöty- ja koristeviljely kannattaa yhdistää etenkin pienillä pihoilla.

Tila saadaan tehokkaasti käyttöön myös kasvattamalla mustaherukasta yksirunkoinen pikkupuu tai säleikköpensas. Mustaherukka soveltuukin erinomaisesti säleikköpensaaksi, joka istutetaan seinän, aidan tai vaikkapa tilanjakajasäleikön viereen. Taimen vahvimmat oksat sidotaan kiinni tukisäleikköön, ja pensaan kasvaessa ylimääräiset oksat poistetaan keväällä tai sadonkorjuun jälkeen.

Kaikkien herukoiden marjat ovat happoisia kypsinäkin – pH-arvo on noin 3. Mustaherukalla on kuitenkin niin paljon sokereita, että pahin happamuus peittyy. Herukoiden marjat sisältävät runsaasti pektiiniä, joka yhdessä happojen ja sokerien kanssa hyytelöittää hillon. Pektiinipitoisuus vähenee marjojen kypsyessä, minkä vuoksi marmeladi valmistetaan puolikypsästä sadosta. Mustaherukka sisältää erittäin paljon C-vitamiinia, 130–180 mg/100 g tuoreita marjoja. Appelsiinilla vastaava luku on vain 50 mg. Lisäksi C-vitamiini säilyy hyvin ruoan valmistuksen ja säilönnän yhteydessä; esimerkiksi höyrymehussa C-vitamiinista säästyy 80–90 %.

Päivänhatut kukkivat kuukausia
Syyskuun perenna eli monivuotinen kukkakasvi on tänä vuonna päivänhattujen suku (Rudbeckia). Keltakukkaiset päivänhatut ovat kotoisin Pohjois-Amerikan preerialta. Ne kukoistavat, kun kasvupaikan olot muistuttavat auringonpaisteessa kylpevää ruohotasankoa. Päivänhatut suosivat tuoretta maata, mutta sietävät hyvin myös kuivuutta. Alustan täytyy läpäistä vaikeuksitta vettä. Päivänhatut versovat myöhään keväällä, mutta kukkivat kauan syyskesällä.

Sädepäivänhattu (Rudbeckia fulgida var. sullivantii) tuotiin Eurooppaan 1700-luvulla. Sädepäivänhattu ’Goldsturm’ on vain 80 senttiä korkea ja jäykän pystyversoinen, joten se kestää hyvin tuulta ja sadetta. Lajike on melko talvenkestävä kasvaessaan läpäisevässä alustassa. Etelä-Suomessa 'Goldsturm' kukkii heinäkuun puolivälistä lokakuuhun. Kukinto koostuu mustista kehräkukista, joita kehystävät oranssinkeltaiset kehälehdet.

Noin 150-senttinen syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata) ei yleensä tarvitse tukea. Varret haarautuvat latvasta ja päättyvät keltaisiin, mustakupuisiin kukintoihin. Elokuussa avautuvat kukinnot ovat yksinkertaiset, minkä vuoksi ne kestävät sadetta paremmin kuin kerrannaiskukkaiset lajikkeet, joita sanotaan kultapalloiksi. Tämä kestävä laji leviää rönsyillä ja siementämällä.

Pyöreistä keltaisista kukinnoistaan nimen saanut kultapallo ’Goldball’ kukkii elokuun alkupuolelta syksyn ensipakkasiin. Lajike on terve ja kestävä Lappia myöten. Yli kaksimetrinen ’Goldball’ on tuettava seinän vieressäkin eikä sitä kannata istuttaa tuuliselle paikalle. Kultapalloiksi kutsutaan myös muita syyspäivänhatun kerrannaisia lajikkeita, kuten ’Goldquelle’. Tämä lajike ei kaipaa lainkaan tukea, sillä se on vain metrin korkuinen.

Lisätietoja: Taimistoviljelijät ry, puh. 09-5841 6551


3.8.2011

Elokuun nimikkokasvit vuorimänty ja kuunliljat ovat kasvupaikkavaatimuksiltaan lähes toistensa vastakohdat. Vuorimänty viihtyy auringon paahteessa ja kuunliljat pääsääntöisesti varjossa. Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry.  Kutakin kasvukauden kuukautta kohden nimetään yksi puuvartinen kasvi ja yksin perenna eli monivuotinen kukkakasvi.

Vuorimäntyä rinteisiin
Ainavihannalle vuorimännylle (Pinus mugo) ei löydy helposti korvaajaa. Vain muutama havupensas on yhtä talvenkestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Koko Suomessa menestyvä vuorimänty on tuttu näky asuinalueilla, tienpientareilla ja istutetuilla hiekkarinteillä. Siitä voi kehittyä myös vinorunkoinen puu, ellei kasvua rajoiteta katkomalla puutumattomia vuosikasvaimia juhannuksen tienoilla. Leikattuna lajista voi tulla kolmisen metriä korkea ja vähintään yhtä leveä.

Vuorimännystä tulee tuuhein aurinkoisella paikalla, mutta se sietää enemmän varjoa kuin luonnonlajimme metsämänty, sillä vuorimänty kasvaa kotiseudullaan Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa paitsi aukeilla kalliorinteillä, karuilla soilla ja hiekkakankailla myös tuoreissa metsissä. Neulaset säilyvät oksilla 5–8 vuotta, mikä tekee vuorimännystä tiheän.

Kääpiövuorimännyt pysyvät pieninä ilman leikkausta, mutta niidenkin vuosiversoja voi typistää halutessaan. Oksat ja neulaset ovat lyhyemmät ja tiheämmässä kuin vuorimännyllä. Kääpiövuorimännyt ovat täysikokoisina 50–100 senttiä korkeita ja leveän pallomaisia, sillä niiden alimmat haarat kasvavat maata myöten ja kohenevat kärjistään.

Kuunliljat peittävät maan tiiviisti
Varjoisten ja kosteiden paikkojen lehtiperennoiksi mielletyt kuunliljat (Hosta)  ihastuttavat myös kukinnallaan. Sinivioletit tai valkoiset, mietotuoksuiset  kukat avautuvat heinä–elokuussa. Kuunliljat ovat hyvin helppohoitoisia kun ne pääsevät taimivaiheen yli. Täysikokoiset kasvit sietävät myös yllättävän hyvin kuivuutta eikä niitä tarvitse jakaa usein, vaan ne saavat kasvaa rauhassa jopa vuosikymmeniä.

Aluksi kuunliljat varttuvat hitaasti, mutta täysikokoisen kasvin lehdistö kattaa maanpinnan niin täydellisesti, että siemenrikkakasvit eivät voi edes itää valon puutteessa. Kuunliljat istutetaan mieluummin liian syvään kuin liian ylös, jottei juuristo kuivu. Sumutus tai kastelu juuristoalueelle takaavat, etteivät lehdet vahingoitu vesipisaroista. Veden kaatamista lehdille vältetään erityisesti kastelulannoitetta annettaessa.

Kuunliljojen lehtisuppilot nousevat maasta myöhään keväällä ja avautuvat pyöreäksi mättääksi. Taimien väleihin mahtuvat hyvin vaikkapa varhain keväällä kukkivat narsissit ja tulppaanit, joiden lakastuvat versot jäävät kuunliljojen lehtien peittoon.

Kuunliljan eri lajikkeiden lehdet hohtavat kaikkia vihreän sävyjä sekä sinistä, keltaista tai valkoista. Lavan muoto vaihtelee kapean soikeasta herttamaiseen, lusikkamaiseen ja lähes pyöreään. Kokonaan vihreälehtiset kuunliljat kestävät parhaiten synkkää varjoa.  Kelta- ja valkokirjavat lajikkeet taas istutetaan puolivarjoon tai jopa aurinkoon, jos maa on hikevää.

Lisätietoja: Taimistoviljelijät ry, puh. 09-5841 6551


3.7.2011

Heinäkuun 2011 nimikkokasvit ovat keijunruusu ja helokkien suku. Molemmat viihtyvät aurinkoisilla ja kuivahkoilla kasvupaikoilla. Pienehkö keijunruusu soveltuu monenlaisiin istutuksiin eikä vaadi paljon hoitoa. Keski- ja loppukesällä keltaisina kukkivat helokit ovat perennoja eli monivuotisia ruohovartisia kukkakasveja. Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry. Kutakin kasvukauden kuukautta kohden nimetään yksi puu tai pensas ja yksi perennasuku.

Matala ja kestävä keijunruusu
Matalahko, 100–150-senttinen keijunruusu (Rosa ’Dart’s Defender’) puhkeaa kukkaan jo kesäkuun lopussa, ja kukinta kestää noin viisi viikkoa. Puolikerrannaiset, violetinpunaiset kukat tuoksuvat kohtalaisen voimakkaasti. Tiheäoksainen lajike peittää hyvin ja on koristeellinen silloinkin, kun se ei kuki. Lehdistö on siro, hyvin kiiltävä ja kapealehdykkäinen, ruska-aikaan keltapunainen. Naurismaiset punaiset kiulukat erottuvat selvästi lehtimassasta syksyllä.

Keijunruusu kukkii runsaimmin aurinkoisella paikalla. Maa voi kuivaa tai hikevää. Ilmastollisesti kestävä ja terve keijunruusu soveltuu sekä julkisiin istutuksiin että kotipuutarhoihin. Juurivesoja kasvaa runsaasti, mutta pensas ei leviä hallitsemattomasti. Se menestyy vyöhykkeillä I–IV(V) eli lähes Oulun korkeudella saakka.

Heleänkeltaiset helokit
Helokit (Oenothera) ovat kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Pioneerikasveina ne ilmestyvät paikkoihin, joissa multa on paljastunut vaikkapa rakentamisen takia. Helokit tarvitsevat kuohkean ja hyvin ojitetun kasvualustan, joka kuivuu pian sateen jälkeen. Rinteessä, kohopenkissä tai perinteisessä kivikossa ylimääräinen vesi poistuu nopeasti.

Kultahelokki (Oenothera fruticosa subsp. glauca) on yleisin meillä viljeltävistä helokeista. Tämä 40 senttiä korkea, pystyvartinen laji on hyvä jakaa noin viiden vuoden välein. Hyvin talvehtiva loistohelokki (Oenothera pilosella) muistuttaa paljon kultahelokkia. Isohelokki (Oenothera missouriensis) on saanut nimensä vaaleahkojen kukkiensa koon perusteella. Lamoavaversoinen isohelokki on kuitenkin vain 20 senttiä korkea.


Lisätietoja: Taimistoviljelijät ry, puh. 09-5841 6551 ja 09-5841 6550


9.6.2011

Isokokoinen marjaomenapensas ja kurjenmiekat kukkivat kesäkuussa. Molemmat viihtyvät aurinkoisilla paikoilla runsaassa mullassa. Monista Iris-lajeista taimistoviljelijät haluavat tuoda esille pikku-, saksan- ja kaunokurjenmiekan. Näistä perennoista viljellään vanhoja suomalaisia kasvikantoja.

Kuukauden kasvit nimeää Taimistoviljelijät ry. Kutakin kasvukauden kuukautta kohden valitaan yksi puuvartinen kasvi ja yksi ruohovartinen perenna, jotka soveltuvat Suomen oloihin.

Komea marjaomenapensas

Marjaomenapensaan (Malus toringo var. sargentii) punaiset kukkanuput avautuvat 5–6 valkoisen kukan sarjaksi. Pari vuotta markkinoilla olleella muunnoksella on vaaleanpunaiset terälehdet ja punaiset lehdet. Marjaomenapensas on saanut nimensä marjamaisen pienien hedelmien mukaan. Tummanpunaiset hedelmät koristavat oksia syksystä alkutalveen.

Pitkäikäinen, noin 250 senttiä korkea marjaomenapensas on  poikkeuksellisen leveä, sillä jäykät hieman piikikkäät oksat kasvavat lähes vaakasuoraan. Pensas kannattaa suojata talven ajaksi verkoilla kaneilta, rusakoilta ja myyriltä, aivan kuten lähisukuiset omenapuut.

Marjaomenapensas suosii aurinkoista kasvupaikkaa, kunhan maassa on riittävästi kosteutta ja ravinteita. Se menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–II(III).

Kurjenmiekat ovat perinneperennoja

Kurjenmiekat eli iirikset ovat matalia–keskikorkeita, hillitysti leviäviä perennoja. Useimmat kurjenmiekat kukkivat kesäkuussa. Parfyymin tavoin tuoksuvat kukat houkuttelevat mehiläisiä ja kimalaisia. Myöhemmin kesällä kehittyvät pulleat siemenkodat, jotka jäävät kasviin talventörröttäjiksi. Kurjenmiekat kukkivat melko lyhyen ajan, mutta lehdistö vihertyy varhain keväällä ja pysyy koristeellisena pitkälle syksyyn. Miekkamaiset lehdet tuovat vaihtelua tavanomaisiin lehtimuotoihin.

Pienimmät kurjenmiekat soveltuvat aurinkoiseen kivikkoon, isommat syvämultaiseen ja kuohkeaan perennaryhmään. Perushoidoksi riittää mullan lisääminen maanpintaan silloin tällöin ja ylitiheän kasvuston jakaminen. Matala aluskasvillisuus suojaa kurjenmiekan paksuja vaakasuoria juurakoita, jotka kasvavat lähellä maanpintaa.

Pikkukurjenmiekat (Iris Pumila-ryhmä) kukkivat jo toukokuun loppupuolella Etelä-Suomessa aurinkoisissa kivikoissa ja loivissa rinteissä. Kukat ovat useimmiten tummansinivioletit tai kalpeankeltaiset. Leveät, sinertävät lehdet yltävät 20–30 sentin korkeuteen.

Saksankurjenmiekka (Iris germanica) lienee muinainen risteymä, jota tavataan myös Suomen puutarhoissa. Koska sitä on viljelty Euroopassa mahdollisesti vuosituhansia, siitä on kehittynyt useita kantoja, joita viljellään eri puolilla maatamme. Lehdet ovat jäykät, 2–4 senttiä leveät, vaaleahkon sinertävät. Puolisen metriä korkea perenna kukkii juhannuksen aikoihin violetinsinisin kukin.

Kaunokurjenmiekka (Iris setosa) kuuluu ilmastollisesti varmimpiin kurjenmiekkoihin. Tämä noin 60 senttiä korkea laji kasvaakin voimakkaasti. Kukat ovat isot ja sinivioletit. Myös kärjistään kaartuvat lehdet ovat leveät ja isokokoiset.

Lisätietoja: Taimistoviljelijät ry, puh. 09-5841 6551


5.5.2011

Tiedote 29.4.2011


Taimistoviljelijät ry nimeää kutakin kasvukauden kuukautta kohden yhden puuvartisen kasvin ja yhden perennan eli ruohovartisen kukan. Valinnoilla tuodaan esille Suomen oloihin sopivia monivuotisia puutarhakasveja.
 

Keltakukkaiset onnenpensaat
Lämpimillä paikoilla viihtyvät onnenpensaat ovat puutarhan varhaisimpia kukkijoita. Niiden keltaiset kukat avautuvat huhti–toukokuussa. Nämä 150–200 senttiä korkeat pensaat menestyvät Etelä-Suomessa.  

Koreanonnenpensas (Forsythia ovata) puhkeaa kukkaan yleensä jo huhtikuun loppupuolella. Terälehdet on lyhyet ja vaaleahkon keltaiset. Oksat paleltuvat ajoittain lumen yläpuolelta, mutta paksun hangen suojassa pensas voi menestyä jopa Pohjois-Suomessa – tosin tavallista matalampana. Jalo-onnenpensas ’Northern Gold’ on vähintään yhtä kestävä kuin koreanonnenpensas. Sen kukat ovat vahvan keltaiset ja suhteellisen isot.

 

Komeaonnenpensailla (Forsythia x intermedia) on isommat ja voimakkaamman keltaiset kukat kuin koreanonnenpensaalla. Lisäksi kukinta alkaa myöhemmin toukokuussa. Komeaonnenpensaat menestyvät lumen suojaan jäävillä paikoilla II-vyöhykkeellä asti. Pensaiden korkeus vaihtelee lajikkeen mukaan. 

Valoisa kasvupaikka on ihanteellinen onnenpensaille, mutta ne kukkivat tyydyttävästi puolivarjossakin. Kasvualustan tulee olla lämmin ja läpäistä tehokkaasti vettä. Kovin voimakasta lannoitusta ei tarvita.

 

Kun onnenpensaat leikataan säännöllisesti vanhimpia versoja harventaen, kasvustot ovat aina edustuskelpoiset. Leikkaus tehdään ennen kukkanuppujen turpoamista. Melko vanhat, 3–4-vuotiaat versot kukkivat runsaimmin, joten niitä säästellään. 

Tuoksuvat pienet esikot 

Esikoiden (Primula) kukat kestävät erinomaisesti kylmyyttä. Makeasti tuoksuva kukinta kestää tavallisesti toukokuun alkupuolelta kesäkuuhun, mutta osa lajeista kukkii vasta keskikesällä. Esikot ovat perennoja eli monivuotisia kukkakasveja, ja ne sopivat matalina kasviryhmän reunaan. 

Esikot viihtyvät parhaiten kevyessä varjossa, missä lehdet pysyvät vihreinä koko kesän. Kasvualustan tulee olla 20–40 senttiä syvä, runsasmultainen, hikevä ja hyvin vettä läpäisevä.

 

Metsän reunassa, rinteessä ja nurmikolla menestyvät parhaiten luonnonvaraiset esikkolajimme, kuten etelänkevät- ja kevätesikko. Ne kasvavat paitsi kosteahkoissa lehdoissa, myös kuivilla kedoilla. Kestäviin perennoihin luetaan myös pihaesikko ja vasta heinäkuussa kukkivat kesä- ja sikkiminesikko, jotka viihtyvät kosteassa maassa. Pihaesikossa huomio kiinnittyy nahkamaisiin lehtiin, jotka säilyvät vihreinä talven yli. 

Esikoissa on monia suhteellisen lyhytikäisiä perennoja, joita viljellään paitsi ulkona myös huonekasveina suurten, moniväristen kukkien vuoksi. Tällaisia ovat loisto-, kääpiö- ja tarhakääpiöesikot. 

Varhain kukkivat pallo- ja suikeroesikot ovat suosittuja kotipuutarhoissa huolimatta lyhytikäisyydestään. Kotipihan erikoisuudeksi sopii myös tähkäesikko, jolla on puna-violetit kukinnot.  

Lisätietoja: Taimistoviljelijät ry, puh. 09-5841 6551.


11.4.2011

Tutkitusti kestävä ja kaunis FinE®-kasviperhe on saanut uusia jäseniä: keltavuohenkuusaman, rusovuohenkuusaman, lamovuohenkuusaman sekä pensasruusun.

Tuuheat ja peittävät vuohenkuusamat sopivat erityisesti luiskiin ja mataliksi verhopensaiksi, kertoo vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja MTT:stä. Rehevän vehreät vuohenkuusamat kasvavat noin metrin korkuisiksi, ja niiden kukinta-aika on pitkä.

Vuohenkuusamat viihtyvät puolivarjossa, mutta tulevat hyvin toimeen myös aurinkoisella paikalla. Rusovuohenkuusama on lajeista tanakkavartisin, lamovuohenkuusama nimensä mukaisesti kaartuvaversoisin.

Vuohenkuusamien lajikenimet kuvaavat lehtevien pensaiden kevätvärejä, joiden eroja voi käyttää hyväksi sommittelussa. Keltavuohenkuusama 'Helo' on heleän vihreä, rusovuohenkuusama 'Rusko' on rusottavan punasävyinen ja lamovuohenkuusama 'Kajo' on vaalean kellertävän vihreä. Kookasta pensasruusu 'Olkkalaa' koristavat kesällä suuret, pinkit kukat ja syksyllä runsas kiulukkasato sekä ruskaväritys.

- Pensasruusu 'Olkkala' on otettu talteen Vihdistä vanhalta ratapenkalta, jossa se on menestynyt kilpailussa kookkaita rikkakasveja vastaan. Tämä ruusu sopiikin suojaistutuksiin ja aidanteeksi paikkoihin, joissa se saa levitä, Juhanoja opastaa.

Kestävät talvea
FinE®-kasvit ovat pitkän tutkimus- ja valintatyön ja osaavan taimituotannon tulos.
Lyhenne FinE tulee sanoista Finnish Elite, ja tunnus takaa sen, että FinE®-kasvit on lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista.

Tunnus myönnetään tarkoin valituille koristekasveille sekä marja- ja hedelmälajikkeille. Kasvit ovat olleet usealla koepaikalla Suomessa vertailevissa kenttäkokeissa, tai niiden ominaisuuksista on pitkäaikainen kokemus.

- Kasveja valittaessa painotetaan erityisesti talvenkestävyyttä ja edustavaa ulkonäköä kukintakauden ulkopuolellakin. Tunnuksen saaneet kasvit on puhdistettu taudeista ennen taimien lisäystä, sanoo Juhanoja.

FinE®-tavaramerkki on MTT:n omistama, mutta sen käytöstä päättävät MTT ja taimitarhatuottajien järjestö Taimistoviljelijät ry yhdessä. Tunnus helpottaa tavallista kuluttajaa ja kotipuutarhuria valitsemaan kestäviä ja kauniita kasveja.

Taimia joka lähtöön
Tällä hetkellä FinE®-tunnus on myönnetty 27 koristepensaalle sekä 21 marja- ja hedelmälajikkeelle. Suositeltavien kasvien joukossa on muun muassa hortensioita, kuusamia, jasmikkeita, pimpinellaruusuja ja maanpeittopajuja sekä omena-, luumu-, kirsikka-, herukka-, tyrni- ja pensasmustikkalajikkeita.

FinE®-taimia ja tietoja niistä on saatavana hyvin varustetuista taimistoista ja taimimyymälöistä.

Tarkemmat kuvaukset FinE®-kasveista www.mtt.fi/fine

Lisätietoja:
Vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja, MTT, puh. (02) 4772 209, etunimi.sukunimi@mtt.fi


10.4.2011

Nyt netistä löytyy paljon kasvitietoa
Taimistoviljelijät ry ja Suomen Puutarhakauppiaat ry ovat avanneet kevään puutarhasesongin kynnyksellä uudet kuluttajille suunnatut nettisivunsa osoitteessa http://www.suomalainentaimi.fi. Runsaasti tietoa sisältävien sivujen tarkoituksena on helpottaa kasvivalintoja, antaa hoito-ohjeita ja esitellä ideoita oman pihan suunnitteluun.

Nyt kuluttajien käytössä on aivan uudenlainen palvelusivusto. Tietojen haku on helppoa ja ilmaista. Suomalaisen taimen nettisivuilla tieto on julkista. Suomalainentaimi.fi -sivusto on niin laaja, ettei vastaavaa tule vastaan kovallakaan etsimisellä.

Pihan rakentajat voivat kaikessa rauhassa tutkia kotonaan vaihtoehtoja satojen kasvilajien joukosta. Omien istutusten suunnittelun avuksi nettisivuilta löytyy tuoreita trendejä, vinkkejä ja käytännön ohjeita. Onnistuneiden taimihankintojen varmistamiseksi voi hakuohjelman avulla etsiä lähialueensa myymälöitä ennen ostoksille lähtöä. Kasviharvinaisuuksien etsijöille on saatavuuskysely aivan erinomainen palvelu. Yksi kysely tavoittaa yli viisikymmentä taimitarhaa ja puutarhakauppiasta.

Suomalaisen taimen markkinoinnin ja nettisivujen takana ovat Taimistoviljelijät ja Suomen Puutarhakauppiaat. Mukaan lähteneet yritykset haluavat tukea suomalaisen taimen asemaa ja näkyvyyttä taimikaupassa. Ajatuksena on tarjota suomalaisen taimitarhan kasvattamia taimia suomalaiselle kuluttajalle suomalaisessa puutarhamyymälässä.


Suomalainen taimi on kasvatettu kestämään
Suomen olosuhteet ovat ankarat, mikä asettaa suuret vaatimukset kasvien menestymiselle. Taimen ostajan on syytä varmistua hankkimiensa kasvien menestymisvyöhykkeestä. Vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen työ on tuottanut Suomeen taimivalikoiman, jonka kestävä alkuperä takaa onnistuneet istutukset, jotka kukoistavat ankarienkin talvien jälkeen.

Suomalainen ympäristö on puhdasta ja kovat talvet pitävät kasvintuhoojat kurissa. Tämän ansiosta Suomessa viljellyt kasvit ovat terveitä. Niitä käyttämällä istuttaja voi varmistaa terveet kasvustot myös omassa pihassaan.
Suomalaiset taimet ovat lähellä kasvatettuja. Ne ovat kuluttajien toivomaa lähituotantoa parhaimmillaan. Kotimaisen taimen hankinta edistää suomalaista työtä. Tämä varmistaa puutarha-alan palvelujen tarjonnan myös tulevaisuudessa. Elinvoimainen viljely ja puutarhakauppa tarjoavat pelkän kasvin lisäksi asiantuntevan palvelun ja neuvonnan.

Miten kotimaisen taimen tunnistaa?
Varmin tapa saada taimen alkuperä selville on lukea taimen nimilappu huolellisesti.
Nimilapusta löytyy kasvin tieteellinen nimi sekä suomen- tai ruotsinkielinen nimi ja lajikenimi. Nämä lukemalla voi varmistua, että on ostamassa juuri sitä kasvia jota haluaa. Nimilapussa pitää kertoa taimen tuotantomaa. Jos siinä lukee selvästi Suomi, on asia selvä. Joskus tainta on viljelty kahdessa maassa. Silloin nimilappuun on kirjoitettu tuotantomaan kohdalle kaksi maan nimeä.
Jos olet epävarma taimen alkuperästä, kysy neuvoa myyjältä. Ammattitaitoisessa myymälässä opastus sisältyy taimen hintaan.

Suomalainentaimi.fi -sivusto on avattu huhtikuussa. Puutarhakauppiaat ja taimistoviljelijät päivittävät sisältöä jatkuvasti, jotta puutarhaharrastajilla olisi käytettävissään aina ajankohtaista kasvitietoa.

Lisätietoja:
Suomen Puutarhakauppiaat ry, kehityspäällikkö Oili Anttiroiko puh. 040-515 9715 ja
puheenjohtaja Sami Pihkoluoma puh. 0400-638 683 ja
Taimistoviljelijät ry, toiminnanjohtaja Jyri Uimonen puh, 040827 4833


10.4.2011

Kaikkein aikojen upeimman yleiskoristelualueen
Viheraluerakentajat ry:n jäsenyritykset rakentavat KevätPuutarha-näyttelyn yleiskoristelualueen. Näin laajana ja monipuolisena 10 teemapuutarhan alue toteutuu ensimmäistä kertaa Suomessa. Näyttelyssä kävijöille halutaan tarjota elämysten lisäksi mahdollisuus hakea ideoita, tutustua uusiin tuotteisiin sekä nähdä erilaisia puutarhan toteutusmalleja.
 
Erilaisten teemojen avulla avataan puutarhan laajaa sisältöä. Samaan tilaan voidaan suunnitella ja toteuttaa toisistaan hyvin erilaisia puutarhoja – itämaisesta kokin puutarhaan, modernista muotopuutarhasta golfpuutarhaan. Kävijä saa käsityksen siitä, mitä ammattimainen puutarhasuunnittelija ja osaava rakentaja saavat yhdessä aikaan.
 
Yleiskoristelualueen toteutus on mittava ponnistus Viheraluerakentajat-yhdistyksen kymmenelle jäsenyritykselle. Alueen toteuttaminen vie aikaa lähes viikon. Lisäksi mukana on iso joukko alan tuotetoimittajia tuotteillaan.
 
Viherkatot ovat tulossa Suomeen
KevätPuutarha-näyttelyn yhteydessä Viheraluerakentajat ry:llä on ammattiseminaari Viherkatoista. Seminaariin on tulossa yli 130 osallistujaa kuuntelemaan viherkattojen rakentamisesta Saksassa sekä kotimaisia viherkattoihin perehtyneiden asiantuntijoiden ja materiaalitoimittajien puheenvuoroja.
 
Viherkattoja rakennetaan jo muissa pohjoismaissa, Keski-Euroopassa sekä suurissa kaupungeissa ympäri maapalloa merkittäviä määriä. Niiden avulla elävöitetään kaupunkiympäristöä, vähennetään sadevesien valuntaa, tasataan lämpötilaeroja rakennuksessa jne.
 
Tutustu pihasuunnitelmiin
Viheraluerakentajat ry:n omalla osastolla KevätPuutarha-näyttelyssä on esillä maisemasuunnittelija Inari Janssonin laatimia pihasuunnitelmia kolmessa eri hintaluokassa. Näin suunnitelmasta voi heti nähdä, mitä käytettävissä olevilla eri rahasummilla voi pihaan saada.
 
Lisätiedot
Puheenjohtaja Henrik Bos, 0400 633612 ja toiminnanjohtaja Seppo Närhi, 0400 419085, Viheraluerakentajat ry http://www.var.fi ja http://www.puutarhaunelma.fi/ . 


2.4.2011
Huhtikuun Kotipuutarha-lehdessä oli monisivuinen artikkeli jossa kerrotaan omenapuun eri vaiheista sekä erilaisista puiden kasvuvaatimuksista sekä eri tavalla kasvavista taimityypeistä. Artikkeli antoi hyviä neuvoja perusasioista jotka on hyvä tietää myös taimia hankittaessa. Artikkelissa antavat myös asiantuntijat omia suosituksiaan lajikevalinnasta.

Niille jotka eivät ole tätä artikkelia nähneet on ohessa otteet kirjoituksesta.

Omenapuun mallit. Kotipuutarhalehti 4/2011.

Asiantuntijoiden suosikit. Kotipuutarhalehti 4/2011.

Kysymyksiä ja vastauksia omenasta1.

Kysymyksiä ja vastauksia omenasta 2. Kotipuutarhalehti 4/2011.

Puun hoito iän mukaan 1.

Puun hoito iän mukaan 2.  Kotipuutarhalehti 4/2011,


Evästeet