Aitataimet
Aitataimien valikoimissa ovat perinteiset aitataimina käytetyt kasvit.
Aitataimet, pakatut taimet
Aitataimet
Aitataimet ovat yleensä joko piiskataimia tai haaroittuneita aitataimia. Taimet nimilappuun on merkitty taimen koon lisäksi P (piiska) tai H (haaroittunut) ilmaisemaan taimen laatua. Haaroittuneessa taimessa on yleensä kaksi versoa ja piiskassa vastaavasti yksi.
Pakattuja aitataimia myydään kevääisin ja syksyisin, kun pellolla viljellyt taimet on nostettu varastoon ja pakattu yleensä 10 kpl paketteihin. Syksyisin taimien myyntiajankohta on syyskyyn puolivälin jälkeen ja keväällä niitä on saatavissa heti alkukeväästä lähtien.
Taimitarpeen laskenta
Aitataimia istutetaan yleensä 3-4 kpl/metrille ja tällä arvolla onkin helppo laskea taimitarve. Apuna taimitarpeen arvioinnille on hyvä pitää mielessä se, että mitä pienempi taimi on sitä pidemmän ajan ottaa että taimet ovat kasvaneet yhtenäiseksi aidaksi.
Aidan voi toki istuttaa pensaistakin. Tuolloin saadaan nopeammin valmiimman näköistä ja taimia tarvitaan yleensä vähemmän metrille. Kovin paljon riippuu taimen koosta, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 2-3 tainta riittää metrille aikaisemman 3-4 sijaan.

Aitataimien istutustiheys 3 kpl/m.
Marjakasvi ja koristepensas, joka muistuttaa paljon isotuomipihlajaa. Marja on makea ja hapoton, mustikkaa muistuttava. Pensas on sirompi ja oksat kaarevammat kuin isotuomipihlajalla. Yleensä keltainen syysväri. Marjatuotantoon jalostettuja lajikkeita kutsutaan myös nimellä saskatoon.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena, pikkupuuna, marjapensaana.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimiena 20-30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–VI 300 cm x 250 cm A–Pv Kui–Tuo Ra++


Istutustiheys 3 kpl/m.
Kestävin ja isoin tuomipihlajista. Lajia on istutettu Suomessa 1900-luvun alusta lähtien. Tiheä, peittävä, pysty kasvutapa; runsaasti juurivesoja. Runsas valkoinen kukinta touko–kesäkuussa. Sinipunaiset marjat ovat syötäviä, myös lintujen herkkua. Syysväri oranssinpunainen.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena, pikkupuuna.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–VIII 400 cm x 300 cm A–Pv Kui–Tuo Ra++ Hk+


Valkoiset kukat puhkeavat kesäkuussa. Kiiltävästä lehdistöstä tulee syksyllä avoimilla paikoilla yleensä voimakkaan oranssinkeltainen tai kirkkaanpunainen. Mustat, parkkihappoa sisältävät marjat soveltuvat talouskäyttöön. Niistä valmistetaan mm. hilloa, mehua ja viiniä.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena ja leikattuna aitana, pikkupuuna.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–IV(V) 250 cm x 300 cm A–Pv Kui–Tuo Ra++


Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena ja leikattuna aitana.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–VIII 350 cm x 250 cm A–Pv Kui–Tuo Ra++


Pensas on kauneimmillaan syksyllä, kun kiiltävä tummanvihreä lehdistö on saanut kirkkaan oranssin–punaisen syysvärin. Punertavan valkoisilla kukilla ei ole koristearvoa. Mustat, syömäkelvottomat, tosin huomaamattomat luumarjat. Versot ovat pystyt, tiheät ja hennot.
Laji ei siedä raskasta savimaata, seisovaa vettä, tiesuolaa ja aurauslumen painoa, mutta se kestää voimakasta leikkausta, kuivuutta, varjoa, tuulta ja kohtalaisesti ilmansaasteita. Pensas nuorennetaan harventamalla.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena ja leikattuna aitana.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimen 30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–V 150 cm x 150 cm A–Pv Kui–Tuo Ra++ Ca+


Erinomaisesti kuivuutta ja leikkausta kestävä laji on yleisin orapihlajalajimme, jota näkee pensasaidoissa lähes koko Suomessa. Se soveltuu myös kukkivaksi pikkupuuksi, jonka valkoiset kukat puhkeavat kesäkuussa. Syksyllä oksia koristavat punaiset, syömäkelpoiset, hieman jauhoiset marjat. Nimensä mukaisesti pensaalla on orat, jotka ovat 4–8 cm pitkät. Piikkinen, tuuhea pensas muodostaa läpipääsemättömän esteen vaikkapa tontin rajalle.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena ja leikattuna aitana, pikkupuuna.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 20-30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–VI(VII) 400 cm x 250 cm A Kui–Tuo Ra++


Istutustiheys 3 kpl/m.
Raikkaan tuoksuisia, yksinkertaisia kukkia avautuu kesäkuusta syksyyn saman kesän versoihin. Lehdet ovat hyvin terveet, paksut ja kiiltävät, syksyllä keltaiset. Meheviä oranssinpunaisia naurismaisia kiulukoita kehittyy runsaasti, ja ne soveltuvat talouskäyttöön sekä lintujen ja muiden talvehtivien pieneläinten ravinnoksi. Pensas tekee runsaasti juurivesoja. Se sietää erinomaisesti leikkausta, tuulta, tiesuolaa, ilmansaasteita ja mekaanisia vaurioita. Kurtturuusu kasvaa melkein missä tahansa lukuun ottamatta märkää maata, mutta se suosii kuivahkoa ja aurinkoista kasvupaikkaa.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, vapaasti kasvavana aidanteena ja aitana, marjakasvina.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–VII(VIII) 100–150 cm x 150–200 cm
A Kui–Tuo Ra++ Hk+


Istutustiheys 3 kpl/m.
Puistosyreenejä kutsuttiin aiemmin unkarinsyreeneiksi, Syringa josikaea. Puistosyreenit ovat kuitenkin unkarin- ja villasyreenin risteymiä. Niiden tavallisesti tummanvioletti kukinto on leveämpi, ja lehdet ovat himmeämmät ja vaaleammat kuin unkarinsyreenillä. Myös pensas on leveämpi. Siemenlisättyjen taimien kukkien väri vaihtelee. Melko nopeakasvuiset puistosyreenit kukkivat kesä–heinäkuun vaihteessa vanhoilla versoilla.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena ja leikattavana aitana.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 20-30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–VII 400 cm x 300 cm A–Pv
Kui–Tuo Ra+++ Hu+


Istutustiheys 3 kpl/m.
Suurimmassa osassa maatamme menestyvä pihasyreeni kukkii juhannuksen tienoilla. Kukintojen sävy vaihtelee paljon, mutta se on tyypillisesti vaalean sinivioletti. Pihasyreenin herttamaiset lehdet kellastuvat ja varisevat myöhään syksyllä. Pystyhaarainen pensas vesoo runsaasti.
Käyttö: yksittäin, ryhmissä, aidanteena ja leikattavana aitana, pikkupuuna.
Yleisin taimityyppi ja koko: aitataimena 20-30-50-70 haaroittunut aitataimi
I–V(VI) 400 cm x 250 cm A–Pv Kui–Tuo Ra+++ Hu+
